Irtipäästämisen ihme

Irtipäästämisen ihme

with Ei kommentteja

Kun kiinnostuin aikoinani henkisyydestä, törmäsin pian irtipäästämisen käsittteeseen. Se kuulosti jo sanana hieman hämärältä, mahdollisesti epäilyttävältä new age -hömpältä (ja sitä paitsi kömpelöltä käännökseltä). Ehkä myös pieni sisäinen kontrollifriikkini nosti jo silloin hermostuneena päätään tulevia ongelmia aavistellen: käsitteen todeksi eläminen onkin sittemmin osoittautunut melko haastavaksi.

Irtipäästäminen on juuri sellainen termi, joka kuulostaa ylevältä luennolla tai workshopissa, mutta jonka kanssa arkielämässä on äkkiä sormi suussa. Päästä irti! Siis mistä? Minä vai? Mitä se edes tarkoittaa?

Tähän mennessä olen ymmärtänyt seuraavaa: irtipäästäminen on oikeasti tärkeä juttu eikä siitä ihan turhaan vouhkata. Ihminen välttyy melkoiselta määrältä stressiä ja murhetta, jos ei yritä niin pontevasti mestaroida elämää oman mielensä, aikataulujensa ja suunnitelmiensa mukaiseksi.

Mitä enemmän elämää komentelee ja säätää, sitä tiukempaan solmuun asiat usein menevät. Kontrolloinnin sijaan voisikin usein vain hengitellä ja antaa olla. Luottaa siihen, että kaikki järjestyy.

Pohjimmiltaan irtipäästämisessä on kyse luovuttamisesta, luopumisesta (joka onkin usein parempi käännös). Siitä, että antautuu elämälle eikä yritä väkisin roikkua itse ohjaksissa, vaan väistyy ja antaa suuremman ja viisaamman voiman ohjata. Muistaa, että emme välttämättä tiedä kaikkea ja näe koko kuvaa. Ehkä meitä varten on tarjolla jotain parempaa, kun vain maltamme hetkeksi lakata vastustelemasta suurta suunnitelmaa?

Irtipäästämisen ydin on hyväksyminen – vaikkapa toisen ihmisen. Mitäpä jos suuttumisen tai terävien sanojen sijaan vain toteaisin, että jep, tuollainen se on? Päästäisin irti omasta kiukustani ja arvostelunhalustani ja muistelisin vaikka niitä hyviä puolia, joita tuosta samasta ihmisestä taatusti löytyy?

Irtipäästäminen voi olla myös olosuhteiden hyväksymistä: okei, mökillä sataa jo viidettä päivää; tämä kesä ei nyt ihan vastaa sitä, joka unelmissa siinteli. Haluanko pilata päivän harmittelemalla sitä, vai päästänkö irti ennakko-odotuksistani ja käperryn sohvannurkkaan hyvän kirjan, viltin ja teemukin kanssa kuuntelemaan sateen rauhoittavaa ropinaa? Tai paistaisinko vaikka lettuja?

Ennen kaikkea irtipäästäminen on itsensä hyväksymistä: oman epätäydellisyyden, omien tunteiden, omien ominaisuuksien. On valtava helpotus lakata yrittämästä olla jotain parempa ja hienompaa ja antaa itsensä vihdoinkin olla kaikessa rauhassa sellainen kuin on.

Kun hyväksyy elämän, toiset, itsensä ja tämän hetken sellaisena kuin ne ovat, tuntee yllättäen rauhaa.

Ei tarvitse esittää muuta kuin on, vakuuttaa kenellekään mitään, yrittää vimmatusti muuttaa toista ihmistä, ponnistella niin kovasti. Saa vain olla. Usein käy vielä niinkin, että kun vihdoin päästää irti, asiat loksahtavat äkkiä kohdalleen. Todennäköisesti ihan eri tavalla kuin suunnittelimme, usein paljon nerokkaammin kuin osasimme kuvitellakaan. Se on yksi irtipäästämisen ihmeistä.

Leena Siitonen

Leena Siitonen on henkisen kasvun ohjaaja, näkijä ja energiavalmentaja, joka lähestyy henkisyyttä rennolla otteella. Leena tekee intuitiivisia tulkintoja ja ohjaa valmennettaviaan energiatyöskentelyn avulla stressistä ja turhautumisesta sisäiseen varmuuteen, eheyteen ja tasapainoon vastaanotollaan Helsingin Vallilassa ja Skypen kautta. Leenan Lempeän elämän käsikirja säätäjille on ilmestynyt Viisas elämä -sarjassa.

Seuraa hyviä viboja jo tänään ja tilaa Leenan uutiskirje! Saat heti lahjaksi inspiroivan Vibat haltuun -videoluennon energioiden hallinnasta.

Tutustu Leenan palveluihin

Seuraa Hyviä Viboja Facebookissa ja Instagramissa

Jaa blogiteksti:Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on LinkedIn
Linkedin