Kirjoittelen tätä blogipostausta Thaimaan trooppisen lämmön syleilyssä sirkkojen sirittäessä taustalla ja gekkon toistellessa omaa nimeään. Parempaa paikkaa lempeämmästä elämästä kirjoittamiseen ei juuri voisi ollakaan. Pehmeä energia ympäröi suorittamiseen taipuvaisen länsimaalaisen heti lentokoneesta ulos astuttua, eikä sille auta kuin antautua. Keho ja mieli rentoutuvat saman tien. Parin viikon kuluttua stressi ja kiire tuntuvat enää etäisiltä käsitteiltä.
Asustan mahdollisuuksien mukaan osan vuodesta jossain aurinkoisessa paikassa. Näennäisesti syyt ovat ne perinteiset: aurinko, meri, ranta, suussa sulavat hedelmät, tuore kookosvesi.
Todellinen syy on kuitenkin se, että näillä leveysasteilla on pakko relata. Helteessä ei yksinkertaisesti jaksa reuhtoa. Ajatuskin kotimaassa normaalista kymmenen-kahdentoista tunnin työpäivästä naurattaa. Täällä kirjoittelen aamulla muutaman tunnin, kun lämpötila ei ole ihan vielä noussut kovimpiin hellelukemiin. Sitten aivotoiminta melko lailla lakkaa ja on tehtävä jotain muuta, kuten mentävä rannalle. Illalla voi vielä käydä tekstejä läpi, jos jaksaa.
Tällainen rytmi tekee kaltaiselleni touhottajalle hyvää.
Asiaa auttaa se, että kukaan muukaan ei täällä suorita, vaan kaikki ottavat rennosti, varsinkin paikalliset. Töiden lomassa otetaan välillä nokoset, kaupankäynnin ohella katsellaan telkkaria ja syödään lounasta. Jos matkailijan pinna alkaa jostain syystä kiristyä, kuuluu pian: ”Relax madam, relax mister, calm down”. Oli tilanne mikä tahansa, hermostua ei kannata. Parempi hymyillä ja rauhoittua.
Kaikki järjestyy. Jos ei nyt ihan suunnitellusti, niin ainakin sinne päin. Ja sehän riittää mainiosti.
Mielenkiintoista kyllä, asiat (myös työt) tulevat silti hoidettua, vain totuttua leppoisammin ja rauhallisemmin. Pakottomammin. Ehkä myös aika lailla hitaammin, mutta eihän se haittaa. Mikäs kiire tässä. Täällä on helppo löytää tasapaino työnteon, vapaa-ajan ja elämästä nauttimisen välille. Kotona se on usein huomattavasti haastavampaa.
Tälläkin kertaa yritän silti tuoda rennon fiiliksen matkalaukussa mukanani kotiin. Kun vauhti alkaa taas uhkaavasti kiihtyä (kuten se epäilemättä jossain vaiheessa alkaa), sanon itselleni: Relax madam, hihitän päälle ja katselen puhelimen näyttönä oleva lomakuvaa paljaista varpaistani hiekassa.
Ja muistan taas, ettei ole kiire mihinkään.
Leena Siitonen
Sukella hyviin viboihin jo tänään ja tilaa Leenan uutiskirje! Saat heti lahjaksi inspiroivan energiatyöskentelyn videoluennon.
Tutustu Leenan palveluihin.
Seuraa Hyviä Viboja Facebookissa ja Instagramissa.
