Tuntuuko sinustakin joskus, että kaiken tämän keskellä ydinolemuksesi – se kirkas, kaunis, rakastava ja valoisa todellinen sinä – on hukassa? Yritämme pärjätä, ponnistelemme, raahaudumme päivästä toiseen. On kuin emme enää muistaisi, keitä oikein olemme. Mitä jos muistaisit sen?
Kun synnyimme tänne, muistimme. Olimme täysin tietoisia siitä, että olemme eheitä ja täydellisiä, ettei meissä ole mitään vikaa ja että olemme kaiken hyvän arvoisia. Tiesimme, että olemme henkisiä olentoja, jotka ovat tulleet kokemaan ihmiselämän. Tiesimme, että voimme luottaa maailmankaikkeuteen ja että vain rakkaudella on merkitystä. Olemmehan itsekin sisimmässämme puhdasta rakkautta.
Sitten vanhenimme, tapahtui kaikenlaista, ja aloimme unohtaa. Rakkauden tilalle astuivat pelko, epäilykset ja tuomitseminen.
Joku arvosteli meitä ja aloimme ajatella, että meissä on jotain vikaa. Joku tuotti pettymyksen tai hylkäsi meidät. Aloimme uskoa, ettemme ehkä sittenkään ole rakkauden arvoisia.
Meille huudettiin tai meitä moitittiin ja päättelimme, että on parempi pysytellä hiljaa. Meitä loukattiin ja lakkasimme luottamasta. Totesimme, että meidän on syytä rakentaa ympärillemme suojamuureja.
Luulimme, ettemme ole ansainneet parempaa. Petyimme ja lakkasimme uskomasta ihmeisiin ja taikaan.
Jossain, jollain tavalla jäimme ulkopuolelle, tunsimme itsemme erillisiksi ja avuttomiksi. Aloimme ajatella, että olemme yksin ja että meidän on selvittävä kaikesta itse, ilman apua.
Lakkasimme olemasta sellaisia kuin oikeasti olemme. Aloimme hakea arvostusta itsemme ulkopuolelta ja unohdimme, ettei arvomme riipu lainkaan siitä, mitä teemme, mitä omistamme tai keiden seurassa liikumme.
Ajauduimme yhä kauemmas totuudesta. Ja jollain tasolla tiedämme sen. Olemme väsyneitä pelkäämään, väsyneitä taistelemaan, väsyneitä teeskentelemään.
Mitä jos muistaisit totuuden?
Et ole tehnyt mitään väärää. Et ole rikki tai viallinen. Sinun ei tarvitse tehdä mitään ansaitaksesi rakkautta. Olet arvokas juuri sellaisena kuin olet, ja saat ottaa vastaan kaiken mahdollisen hyvän.
Olet turvassa ja on turvallista luottaa. Et ole yksin, etkä ole koskaan ollutkaan. Avun pyytäminen ei ole heikkouden merkki.
Kukaan ei ole sinua parempi tai huonompi. Olet oma ainutlaatuinen itsesi ja aivan täydellinen siinä hommassa.
Sinua loukanneet ihmiset eivät tienneet paremmasta. He toimivat omista haavoistaan käsin – eivät siksi, että sinussa oli jotain vikaa. Sydämesi on kolhuista huolimatta edelleen täynnä rakkautta ja myötätuntoa. Pystyt antamaan anteeksi, vaikka sinua loukanneet ihmiset eivät olisi koskaan edes anteeksi pyytäneet. Voit tehdä sen itsesi takia, vapautuaksesi menneestä.
Kaikki elämässäsi on tapahtunut siksi, että oppisit, kasvaisit ja pääsisit eteenpäin. Myös silloin, kun et saanut mitä halusit, sait mitä tarvitsit.
Heti, kun hyväksyt itsesi, pelko torjutuksi tulemisesta haihtuu. Et ole koskaan epäonnistunut. Olet aina tehnyt parhaasi. Maailmankaikkeus on puolellasi ja haluaa sinulle vain hyvää.
Sinun ei tarvitse opetella rakastamaan itseäsi uudelleen; osaat jo. Rakkaus on koko ajan sinussa; se on perusolemuksesi. Olet vain unohtanut sen. Mitään ei tarvitse etsiä tai tavoitella – ainoastaan huomata, että kaikki kaipaamasi on jo tässä.
Tehtäväsi elämässä ei ole saada aikaan jotain suurta ja hienoa. Tehtäväsi elämässä on palata sinne mistä tulit: rakkauteen.
Leena Siitonen
Sukella hyviin viboihin jo tänään ja tilaa Leenan uutiskirje! Saat heti lahjaksi inspiroivan energiatyöskentelyn videoluennon.
Tutustu Leenan palveluihin.
Seuraa Hyviä Viboja Facebookissa ja Instagramissa.
