Paljastuminen on kutkuttavaa. Suositun sarjan nimi ei sattumalta ole juuri Salatut elämät. Lehdissäkin julkkikset paljastavat itsestään usein jotain jännää. On mukava ajatus, että jokaiselta löytyy jokin salainen pahe puunatun ulkokuoren alta. Hah! Eipä ollut tuokaan ihminen täydellinen.
Kun pintaa vähän raaputtaa, me ihmiset olemme kovin epätäydellisiä. Usein peloissamme, joskus pikkuisen sekaisin, välillä ihan hukassa. Loppujen lopuksi aika samanlaisia.
Ihmeellisempää kuin rosojen paljastuminen on se, että ylipäätään vaivaudumme rakentamaan ympärillemme kuoria ja suojamuureja. Toivomme (turhaan), ettei kukaan saa selville noloja salaisuuksiamme. Yritämme feikata. Häpeämme säröjämme, vaikka tiedämme, että kaikilla on satavarmasti omat särönsä, haavansa, ongelmansa. Pelkäämme, ettei meitä voi rakastaa sellaisina kuin olemme: epätäydellisinä.
Todellisuudessa toivomme kuitenkin päinvastaista: että joku näkisi meidät ja rakastaisi meitä juuri sellaisina kuin olemme, säröistämme ja salaisuuksistamme huolimatta – tai juuri niiden vuoksi.
Se on ihan kohtuullinen toive. Ja sitä paitsi täysin mahdollista toteuttaa. Kuorien alta kun ei lopulta koskaan paljastu mitään pahaa tai rumaa vaan se aito, kaunis, haavoittuva, epätäydellisyydessään täydellinen ihminen. Ja sellaistahan on helppo rakastaa.
Sukella hyviin viboihin jo tänään ja tilaa Leenan uutiskirje! Saat heti lahjaksi inspiroivan energiatyöskentelyn videoluennon.
Tutustu Leenan palveluihin.
Seuraa Hyviä Viboja Facebookissa ja Instagramissa.
