Kun aurinko paistaa, kaikki murheet unohtuvat.
Muutkin asiat saattavat tosin unohtua siinä samalla, kun jään ulos fiilistelemään ihan liian pitkäksi aikaa, suljen silmät ja annan auringonsäteiden kutitella nenänpäätä. Tekemättömät työt kasaantuvat ja paperipino työpöydällä pölyttyy, mutta haitanneeko tuo. Katellaan niitä sitten joskus myöhemmin, huomenna, syksymmällä. Nyt ei millään viitsi.
Auringonpaisteessa on helppo ottaa vähän iisimmin ja uskoa, ettei elämä ole niin vakavaa.
On lämmintä, mukavaa, ei kiirettä mihinkään. Syksyn pimeydessä, kaatosateessa raahustaessa sama väite kuulostaa lähinnä vitsiltä. Vai iisisti! Ai ei muka ole elämä vakavaa?! Hah!
Ehkä on hyvä, etten asu tämän aurinkoisemmilla seuduilla. En ole ihan varma, saisinko eteläisemmillä leveysasteilla mitään järkevää aikaiseksi. Ehkä korkeintaan hakisin välillä lisää jäitä lasiin, nostaisin aurinkolasit rennolla ranneliikkeellä silmille tai kurottaisin käteni kohti lehteä, jota voisi laiskasti selailla. Jos jaksaisi.
Tai sitten jatkuvaan auringonpaisteeseen tottuisi. Sitä ei pitäisikään hihkumisen arvoisena juttuna, hyvä jos edes huomaisi. Näillä leveysasteilla nautinto pitää vähän kuin ansaita: jos selviää hengissä talven synkkyydestä, loskasta ja luihin ja ytimiin käyvästä viimasta, on totta totisesti lupa nauttia kevätauringon säteistä kasvoilla. Kauan kaivattu palkinto ei jää vahingossakaan huomaamatta.
Jo pienenä suljin usein auringon paistaessa koulussa välitunnilla hetkeksi silmät. Hälinä ympärillä vaimeni, oli vain aurinko ja minä, turvallinen olo.
Aurinko muistutti silloin ja muistuttaa edelleen jostain todellisesta – ehkä siitä, että huolien (tai pilvien) takana kaikki on aina hyvin. Ei mitään hätää, homma hanskassa. On vain valo, lämpö ja rauha, sisällä ja ulkona.
Leena Siitonen
Sukella hyviin viboihin jo tänään ja tilaa Leenan uutiskirje! Saat heti lahjaksi inspiroivan energiatyöskentelyn videoluennon.
Tutustu Leenan palveluihin.
Seuraa Hyviä Viboja Facebookissa ja Instagramissa.
