Kerran vielä, tunteella

Kerran vielä, tunteella

with Ei kommentteja

Kesällä, kun on aikaa huokaista ja rentoutua, mieleen voi alkaa putkahdella kaikenlaisia käsittelemättömiä asioita ja – yllättäen – voimakkaitakin tunteita.

Tunteet ovat saattaneet kuplia pinnan alla jo pitkään, mutta olemme ehkä arjen kiireessä työntäneet ne syrjään. Vauhdin hieman hiljentyessä ne nostavat äkkiä päätään.

Sitkeästi mielessämme elää silti edelleen käsitys, että varsinkaan kielteisiä tunteita ei saisi näyttää eikä niitä oikein edes sopisi tuntea. Känkkäränkät ja riidat eivät mahdu idylliseen mökkimaisemaan riippakoivujen katveeseen eivätkä helteiselle aurinkorannalle varvastossujen ja lierihattujen sekaan.

Eikä niille muuallakaan tunnu olevan tilaa. Vieläkin törmää usein käsitykseen, että varsinkin henkisen ja tiedostavan ihmisen olisi parasta olla jo suhteellisen valaistunut yksilö, joka lähinnä vain hymisee seesteisesti kaikelle sisä- ja ulkopuolella vellovalle. Mitä ihmettä?

Itse huomasin aikoinani olevani niin ulapalla oman tunne-elämäni kanssa, että jouduin aloittamaan aakkosista: omien tunteideni tunnistamisesta ja nimeämisestä: tämä on surua, tämä pettymystä, nyt koin tulleeni torjutuksi ihan niin kuin lapsena koulussa. Tämä kalvava tunne on epävarmuutta ja tuo lamauttava taas pelkoa.

Iso oivallus oli, että minulla oli oikeus tuntea näitä tunteita. Kielteisten tunteiden kohtaaminen ei tehnytkään minusta pahaa ja huonoa ihmistä, vaan oli tärkeää, opettavaista ja vapauttavaa.

Tunteet eivät ole koko totuus, mutta ne on tärkeää tunnistaa ja hyväksyä. Muutenhan niille ei oikein voi tehdä mitään. Voimme työstää vain sellaisia ongelmia, jotka tiedostamme.

Tämä ei tietenkään tarkoita, että tunnepäissään saisi riehua mielin määrin: kiukutella kavereille, purkaa huonoa tuulta puolisoon tai parahtaa itkuun kesken kokouksen. Tunteita on hyvä oppia käsittelemään eikä niitä ole oikeutta räiskiä toisten päälle miten sattuu. Mutta kohdattava ne on. Sen sijaan, että kieltää ja tukahduttaa inhottavan tunteen – vaikkapa vihan tai kateuden – ja teeskentelee, ettei sitä ole olemassakaan, voi myöntää sen olemassaolon, antaa itsensä tuntea sitä ja hengitellä kaikessa rauhassa.

Aiemmin pelkäsin, että jos annan tunteelle luvan olla, se nielaisee minut kokonaan. Kävikin juuri päinvastoin. Kun tunnetta ei vastusta, tapahtuu nimittäin jotain mielenkiintoista: se laantuu jonkin ajan kuluttua itsestään.

Tunteet ovat viestejä: jokin meissä haluaa tulla kuulluksi ja vaatii huomiota. Kateus voi kertoa siitä, että haluaisimme kehittää jotain taitoa itsessämme ja raivo siitä, ettei rajojamme ole kunnioitettu. Kiukku antaa usein tarvittavan potkun persauksille ja saa tarttumaan toimeen.

Kun tunnistaa tunteen ja oivaltaa, mistä siinä on kyse, asialle on helpompi tehdä jotain. Energiaa vapautuu ja saamme oman voimamme käyttöön.

Annetaan siis itsemme tänä kesänä tuntea kaikki se, mitä sisältämme nousee – vaikka sitten riippumatossa tai laiturin nokassa loikoillen, ja vaikka tunne vaikuttaisi oudolta ja sopimattomalta. Otetaan se vastaan, tervehditään ystävällisesti ja kysytään, mitä se haluaa kertoa. Sillä saattaa olla meille tärkeä viesti.

Leena Siitonen

Leena Siitonen on henkinen opettaja, joka lähestyy henkisyyttä rennolla otteella ja hyvillä viboilla. Leena tekee syväluotaavia intuitiivisia tulkintoja ja ohjaa Hyvät Vibat -yksilöenergiavalmennuksessaan® ottamaan energiat ja elämän haltuun vastaanotollaan Vallilassa ja etänä. Leenan Lempeän elämän käsikirja säätäjille on ilmestynyt Viisas elämä -sarjassa.  

Sukella hyviin viboihin jo tänään ja tilaa Leenan uutiskirje! Saat heti lahjaksi inspiroivan energiatyöskentelyn videoluennon.  

Tutustu Leenan palveluihin.  

Seuraa Hyviä Viboja Facebookissa ja Instagramissa.
Jaa blogiteksti:Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on LinkedIn
Linkedin