Kun klikkaa meidän digiboksin valikkoa ja poistaa sieltä katsotun ohjelman, boksi pyytää ensin odottamaan hetken ja ilmoittaa sitten tyytyväisenä: onnistui! Hämmentävää. Miten siihen oikein pitäisi suhtautua? Lämmöllä: hieno homma, kiva että sujui; toivottavasti ei ollut kovin rankkaa? Vai tylysti: eikös toi ohjelmien poistaminen hei kuulu ihan sun perustoimintoihin, mitä hehkuttamista siinä on? Loppujen lopuksi on kuitenkin aika hellyyttävää, että boksi iloitsee estottomasti saavutuksistaan.
Lapsia vielä muistetaan kannustaa: mahtavaa, lusikka osui melkein suuhun! Hyvä hyvä, kengätkin meni jalkaan, vaikka vähän vääriin jalkoihin! Olitpa reipas! Jossain vaiheessa jatkuva kehuminen kuitenkin lakkaa.
Jokaisen oletetaan ilmeisesti löytävän oma sisäinen tsemppaajansa. Empiiristen tutkimusteni mukaan se on kuitenkin useimmilla meistä pahasti hukassa. Yleensä huomaamme lähinnä ne viat ja mokat, nolot epäonnistumiset ja raivostuttavat pieleen menemiset. Onnistumisiamme pidämme jotenkin itsestäänselvyyksinä. Niitä tuskin huomaa, eikä niissä nyt ainakaan mitään elämöimistä ole.
Hmmm. Mitähän tapahtuisi, jos ottaisi oppia digiboksista ja olisi aivan fiiliksissä aina, kun jokin menee putkeen? Jess, pääsin ylös sängystä tänäkin marraskuisena aamuna! Hampaiden pesu? Sekin onnistui! Auton pysäköinti parkkiruutuun? Vähänkö osuin! Töissä voisi onnitella itseään jokaisesta loppuun saatetusta projektista. Tulihan se raportti tehtyä! Wuhuu! Sitä paitsi kahvia ei läikkynyt kertaakaan läppärin päälle! Yläfemma!
Tuskin elämä siitä ainakaan ankeammaksi muuttuisi.
Leena Siitonen
Sukella hyviin viboihin jo tänään ja tilaa Leenan uutiskirje! Saat heti lahjaksi inspiroivan energiatyöskentelyn videoluennon.
Tutustu Leenan palveluihin.
Seuraa Hyviä Viboja Facebookissa ja Instagramissa.
