Kun kuuntelin katuporan pärinää, muistin yhden isoimmista oivalluksistani henkisellä polulla: asiat eivät tapahdu minulle vaan minua varten.
Sehän ei tietenkään tarkoita sitä, että olisin aina täysin zen asian kanssa.
Matkustin Espanjaan kiireisen syksyn jälkeen huilaamaan ja nauttimaan kiireettömyydestä, rauhasta ja hiljaisuudesta. Tai no, niin luulin, kunnes suoraan kämppäni edessä kadulla alkoivat heti ensimmäisenä päivänä katutyöt. Voin vakuuttaa, että kun katupora jyrähti käyntiin, ensimmäinen ajatukseni ei ollut: kiitos universumi tästä ihanasta opetuksesta, vaan jotain ihan muuta: no eikä, mistä mua nyt rangaistaan, mitä pahaa olen tehnyt? Miksi minulle aina käy näin, yhyy?
Kun jokin asia ottaa oikein pattiin, hyvä henkinen harjoitus on kysyä itseltään: mitä tästä on tarkoitus oppia? Mitä minulle näytetään, mistä minua muistutetaan? Miksi olen (huokaus) sieluna valinnut tällaisen tilanteen elämääni?
Suljin silmät, hengittelin, rauhoituin, kysyin. Ensimmäinen vastaus nousi nopeasti ja selkeänä: että oppisin hyväksymään elämän juuri sellaisena kuin se on kunakin hetkenä. Meluisana. Sotkuisena. Ärsyttävänä.
Toinen tärkeä opetus oli itsensä näkeminen osana kokonaisuutta. Mitä oikein kuvittelin? Että maailma pyörii minun ympärilläni? Että kaupunki lopettaa katutyöt ihan vain silkasta kunnioituksesta lepohetkiäni kohtaan? Hih! Vai olisiko pikemminkin kyse siitä, että meikäläinen lakkaa vaatimasta, että asiat sujuvat niin kuin minä haluan ja ottaa sen sijaan ihan iisisti?
Kolmanneksi minua muistutettiin universumin hyväntahtoisuudesta ja rakkaudesta.
Poran ääressä hääräävät mukavat herrat (joista ehti jo olla tuttuja) eivät taatusti halunneet minulle mitään pahaa, niin kuin ei universumikaan. He vain tekivät työtään tyytyväisinä ja kaikessa rauhassa, niin kuin universumikin. Ja minun asiani oli tehdä omani.
Huokaisin, kävin ostamassa korvatulpat läheisestä apteekista, suunnistin muutamana päivänä pahimman metelin ajaksi rannalleja kaupungille. Muutaman päivän kuluttua katutyö valmistui ja rauha palasi maahan. Pääsin jatkamaan elämääni piirun verran hyväksyvämpänä, nöyrempänä, lempeämpänä, luottavaisempana.
Universumi on pelkkää puhdasta rakkautta eikä muuta halua kuin että opimme tarvittavat opetukset ja pääsemme eteenpäin.
Joskus oppimiseen tarvitaan ilmeisesti katuporaa.
Leena Siitonen
Sukella hyviin viboihin jo tänään ja tilaa Leenan uutiskirje! Saat heti lahjaksi inspiroivan energiatyöskentelyn videoluennon.
Tutustu Leenan palveluihin.
Seuraa Hyviä Viboja Facebookissa ja Instagramissa.
