Muistatko, kuka oikeasti olet?

Muistatko, kuka oikeasti olet?

with Ei kommentteja

Tuntuuko sinustakin joskus, että arjen pyörityksessä ydinolemuksemme – se kirkas, kaunis, rakastava ja valoisa todellinen minä – on hukassa? Kiirehdimme, suoritamme, yritämme kovasti, ponnistelemme. On kuin emme enää muistaisi, keitä oikein olemme.

Kun synnyimme tänne, muistimme. Olimme täysin tietoisia siitä, että olemme eheitä ja täydellisiä, ettei meissä ole mitään vikaa ja että olemme kaiken hyvän arvoisia. Tiesimme, että olemme henkisiä olentoja, jotka ovat tulleet kokemaan ihmiselämän, että voimme luottaa maailmankaikkeuteen ja että vain rakkaudella on merkitystä. Olemmehan itsekin sisimmässämme puhdasta rakkautta.

Sitten vanhenimme, tapahtui kaikenlaista, ja aloimme unohtaa. Rakkauden tilalle astuivat pelko, epäilykset ja tuomitseminen. Joku arvosteli meitä ja aloimme ajatella, että meissä on jotain vikaa. Joku tuotti pettymyksen tai hylkäsi meidät. Aloimme uskoa, ettemme ehkä sittenkään ole rakkauden arvoisia.

Ihmiset riitelivät ja pelästyimme. Meille huudettiin tai meitä moitittiin ja päättelimme, että on parempi pysytellä hiljaa. Meitä loukattiin, ja lakkasimme luottamasta. Päätimme, että meidän on syytä rakentaa ympärillemme muureja. Aloimme epäillä koko rakkauden olemassaoloa.

Unelmiamme sanottiin mahdottomiksi ja uskoimme sen. Lakkasimme unelmoimasta. Meidät torjuttiin, ja nyt pelkäämme tavoitella haluamaamme. Ehkä emme suoriutuneet niin hyvin kuin halusimme ja aloimme pitää itseämme epäonnistuneina. Petyimme ja lakkasimme uskomasta ihmeisiin ja taikaan.

Jossain, jollain tavalla jäimme ulkopuolelle, tunsimme itsemme yksinäisiksi ja erillisiksi. Meistä alkoi tuntua, että olemme jonkinlaisia elämän sivustakatsojia. Luulemme, ettemme ole ansainneet parempaa. Aloimme ajatella, että olemme yksin ja että meidän on selvittävä kaikesta itse, ilman apua.

Katsoimme toisia ja ajattelimme, että he ovat älykkäämpiä, kiinnostavampia ja parempia, ja nyt yritämme kovasti olla heidän kaltaisiaan. Lakkasimme pitämästä itsestämme. Lakkasimme olemasta sellaisia kuin oikeasti olemme. Aloimme hakea arvostusta itsemme ulkopuolelta ja unohdimme, ettei arvomme riipu lainkaan siitä, mitä teemme, mitä omistamme tai keiden seurassa liikumme.

Ajan kuluessa olemme ajautuneet yhä kauemmas totuudesta. Ja jollain tasolla tiedämme sen. Olemme väsyneitä pelkäämään, väsyneitä taistelemaan, väsyneitä teeskentelemään.

Mitä jos vain muistaisimme totuuden?

Et ole tehnyt mitään väärää. Et ole rikki tai viallinen. Sinun ei tarvitse tehdä mitään ansaitaksesi rakkautta. Olet arvokas juuri sellaisena kuin olet, ja saat ottaa vastaan kaiken mahdollisen hyvän. Olet turvassa ja on turvallista luottaa. Et ole yksin, etkä ole koskaan ollutkaan. Avun pyytäminen ei ole heikkouden merkki. Kukaan ei ole sinua parempi tai huonompi. Olet oma ainutlaatuinen itsesi ja aivan täydellinen siinä hommassa.

Sinua loukanneet ihmiset eivät tienneet paremmasta. Sinulle pettymyksen tuottaneet ihmiset toimivat omista syistään, eivät siksi, että sinussa oli jotain vikaa. Sydämesi on kolhuista huolimatta edelleen täynnä rakkautta ja myötätuntoa. Pystyt antamaan anteeksi, vaikka sinua loukanneet ihmiset eivät olisi koskaan edes anteeksi pyytäneet. Voit tehdä sen itsesi takia, vapautuaksesi menneestä.

Kaikki elämässäsi on tapahtunut siksi, että oppisit, kasvaisit ja pääsisit eteenpäin. Lakkaa kysymystä: ”Miksi minulle kävi näin?” ja ala kysyä: ”Mitä voin oppia tästä?” Luota siihen, että myös silloin, kun et saanut haluamaasi, sait tarvitsemasi.

Heti, kun hyväksymme itsemme, pelkomme torjutuksi tulemisesta haihtuu. Emme ole koskaan epäonnistuneet. Olemme aina tehneet parhaamme. Maailmankaikkeus on puolellamme ja haluaa meille hyvää.

Meidän ei tarvitse opetella rakastamaan itseämme uudelleen; osaamme jo. Rakkaus on koko ajan meissä; se on perusolemuksemme. Olemme vain unohtaneet sen. Mitään ei tarvitse etsiä tai tavoitella; meidän täytyy vain huomata, että kaikki kaipaamamme on jo tässä.

Tehtävämme elämässä ei ole saada aikaan jotain suurta ja hienoa. Tehtävämme elämässä on palata sinne mistä tulimme: rakkauteen.

Leena Siitonen

Leena Siitonen on henkisen kasvun ohjaaja, näkijä ja energiavalmentaja, joka lähestyy henkisyyttä rennolla otteella. Leena tekee intuitiivisia tulkintoja ja ohjaa valmennettaviaan energiatyöskentelyn avulla stressistä ja turhautumisesta sisäiseen varmuuteen, eheyteen ja tasapainoon vastaanotollaan Helsingin Vallilassa ja Skypen kautta. Leenan Lempeän elämän käsikirja säätäjille on ilmestynyt Viisas elämä -sarjassa.

Seuraa hyviä viboja jo tänään ja tilaa Leenan uutiskirje! Saat heti lahjaksi inspiroivan Vibat haltuun -videoluennon energioiden hallinnasta.

Tutustu Leenan palveluihin

Seuraa Hyviä Viboja Facebookissa ja Instagramissa

Jaa blogiteksti:Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on LinkedIn
Linkedin